Hulevesikouru kerää pihalta sade- ja sulamisvedet, mutta kourun asennus alkaa purkupaikasta. Hulevedet kuuluvat hulevesiviemäriin, ojaan tai tontilla tehtävään imeytykseen, eivät koskaan jätevesiviemäriin. Jätevesiviemäriin johdettu hulevesi kuormittaa puhdistamoa turhaan, ja rankkasateella viemäri täyttyy ja tulvii yli. Esimerkiksi Helsingin ohjeessa vettä ei myöskään saa johtaa naapuritontille eikä katuojaan.
Kun purkupaikka on selvä, kourun koko mitoitetaan rankkasateen mukaan eikä keskimääräisen sademäärän mukaan. Kourun kuormitusluokka valitaan sen mukaan, ajetaanko sen yli autolla. Itse asennus tehdään kourun valmistajan asennuspiirustuksen mukaan, koska kaivannon syvyys ja betonituenta riippuvat kourutyypistä ja kuormitusluokasta.
Pintakouru, salaoja vai sadevesiputki
Pihalla on tavallisesti kolme eri järjestelmää, ja ne kannattaa erottaa toisistaan ennen kaivamista. Hulevesikouru eli ritiläkouru kerää pintavedet esimerkiksi ajoväylältä tai terassin edestä. Katon sadevedet kulkevat syöksytorvista rännikaivojen kautta, ja salaojat kuivattavat perustuksen ympäriltä maata. HSY:n esimerkissä katon vedet ja salaojavedet ohjataan kumpikin omien kaivojensa kautta perusvesikaivoon ja sieltä tontin hulevesiviemäriin.
Pintakouru ei korvaa salaojaa eikä toisin päin. Salaoja kuivattaa perustuksen alta ja vierestä, kun taas kouru estää pintavettä valumasta kohti rakennusta. Perustuksen vierellä tärkeintä on maanpinnan muoto: rakennuksen vierustan pitää viettää ulospäin vähintään 1:20 eli 15 senttiä kolmen metrin matkalla. Kouru on hyvä apu kohdissa, joissa tätä kallistusta ei saada aikaan, esimerkiksi talon puolelle viettävän ajoväylän päässä. Pihan ja perustuksen kuivatus kuuluu omakotitalon rakentamisen vaiheissa samaan vaiheeseen kuin perustustyöt.
Mihin kourun veden saa johtaa
Huleveden viemäröintialueella kiinteistö liitetään kunnan hulevesiviemäriin, ellei ympäristöviranomainen ole myöntänyt vapautusta. Monessa kunnassa imeytys tontilla on ensisijainen keino, ja se osa vedestä, jota ei imeytetä, johdetaan viivyttäen kunnan hulevesijärjestelmään. Haja-asutusalueella purkupaikka on usein oja tai imeytyskaivanto.
Purkupaikka ja liitoskohta kannattaa siksi tarkistaa oman kunnan hulevesiohjeesta tai vesihuoltolaitokselta ennen kuin kourun linja päätetään. Uudiskohteessa samat asiat käydään yleensä läpi rakentamisen aikana, ja vastaava työnjohtaja on se, joka valvoo työmaan toteutusta.
Kuinka suuri kouru tarvitaan
Kouru mitoitetaan sen mukaan, paljonko vettä siihen voi tulla rankkasateella. Kuntien hulevesiselvityksissä käytetty kaava on virtaama = valumakerroin × pinta-ala × sateen intensiteetti, ja yleinen mitoitussade on kymmenen minuutin rankkasade, jonka intensiteetti on 180 litraa sekunnissa hehtaarilta. Valumakerroin on 0–1 sen mukaan, kuinka suuri osa sateesta valuu pinnalta pois, joten asfaltilla ja katolla se on lähellä ylärajaa ja nurmikolla pieni.
Esimerkiksi 150 neliön katolta tulee rankkasateella noin 2,7 litraa sekunnissa, kun lasketaan 1,0 × 0,015 ha × 180 l/s/ha. Kourun ja purkuputken vetokyky kannattaa tarkistaa valmistajan tuotetiedoista tai myyjältä ennen ostoa, ja kouru valitaan niin, että se ylittää lasketun virtaaman. Mikäli kouruun tulee vettä sekä katolta että päällystetyltä pihalta, pinta-alat lasketaan yhteen omilla valumakertoimillaan.
Kuormitusluokka: kestääkö kouru auton
Ritiläkourut luokitellaan standardin EN 1433 kuormitusluokkiin kevyimmästä A15-luokasta ylöspäin. B125-luokan kouru on testattu 125 kilonewtonin kuormalla, ja valmistajat ilmoittavat sen sopivan jalkakäytäville ja hitaaseen pysäköintiin. Pelkälle kävelyalueelle riittää kevyempi luokka, mutta ajoväylälle valitaan kouru, jonka luokka on ilmoitettu henkilöautoille sopivaksi.
Kuormitusluokka ei riipu pelkästään kourusta. Valmistajien asennuspiirustuksissa sama kouru kestää eri kuorman sen mukaan, millainen betonialusta ja sivutuenta sille tehdään. Siksi kouru ja asennusohje kannattaa valita yhdessä eikä erikseen.
Asennus vaiheittain
Kourun paikka valitaan pihan alimmasta kohdasta tai kohdasta, jossa vesi valuu kohti rakennusta, ja linja suunnitellaan niin, että vesi kulkee kourua pitkin purkupaikkaan. Tämän jälkeen kaivetaan kaivanto, jonka syvyys, leveys ja alustan paksuus otetaan valmistajan piirustuksesta kuormitusluokan mukaan. Pohja tasataan soralla tai hiekalla ja tiivistetään ennen kourun asettamista.
Kourut asetetaan kaivantoon ja liitetään toisiinsa ja purkukaivoon tai putkeen. Kaato tarkistetaan koko matkalta, ja pitkillä matkoilla se on helpompi mitata tasolaserilla kuin vesivaa’alla. Tasolaserien vertailu kertoo, millainen laite riittää pihatyöhön. Kouru tuetaan betonilla tai kiinnikkeillä sen mukaan, mitä kourutyypin ohje edellyttää.
Ennen kuin reunat täytetään ja pinnoitetaan, järjestelmä kannattaa koekäyttää kaatamalla kouruun vettä ja katsomalla, että se virtaa purkupaikkaan asti eikä jää seisomaan. Lopuksi reunat täytetään ja pinnoitetaan niin, että vesi valuu ritilään eikä sen ohi.
Usein kysyttyä
Hulevesiviemäriin saa, jätevesiviemäriin ei. Huleveden viemäröintialueella tontti liitetään kunnan hulevesiviemäriin, ja muualla vesi ohjataan ojaan tai imeytetään tontilla kunnan ohjeen mukaan.
Hulevesikouru kerää pintavedet maan päältä, salaoja kuivattaa maata perustuksen ympäriltä. Ne ovat eri järjestelmiä, vaikka molempien vedet voivat päätyä samaan hulevesiviemäriin.
Riippuu kuormitusluokasta, ei materiaalista. B125-luokan kouru on ilmoitettu sopivaksi hitaaseen pysäköintiin, ja luokka edellyttää valmistajan ohjeen mukaista alustaa.
Virtaama lasketaan kertomalla valumakerroin, pinta-ala ja rankkasateen intensiteetti. 150 neliön katolta tulee noin 2,7 litraa sekunnissa, kun mitoitussade on 180 l/s/ha. Kourun ja purkuputken vetokyvyn pitää ylittää tämä.
Helsingin ohjeessa ei: hulevettä ei saa johtaa naapuritontille eikä katuojaan. Muissa kunnissa sama asia on omassa hulevesiohjeessa tai rakennusjärjestyksessä, joten se kannattaa tarkistaa ennen kuin kourun linja päätetään.
Valmistajan asennuspiirustuksen mukaan. Kaivannon syvyys ja alustan paksuus riippuvat kourun korkeudesta ja kuormitusluokasta, joten yleistä senttimäärää ei ole.
Kourusta poistetaan lehdet, hiekka ja roskat säännöllisesti, ja ritilät tarkistetaan, ettei mikään ole irti tai rikki. Rankkasateen aikana kannattaa vilkaista, vetääkö kouru vai tulviiko se yli.
